Impossibility

Isä oli suostunut viemään minut tallille, sillä äidin mielestä saunassa nukkuminen ei enää toiseen kertaan onnistuisi. Olin ollut umpijäässä vielä kaksi tuntia tallilta lähettyänikin.Tällä kertaa jalassani oli toppahousut, fleecehuppari, paksut tallikengät ja villasukat, untuvatakki, fleecehanskat ja toppaliivi sekä pipo, jonka läpi ei taatusti tulisi äänikään läpi. Tallikassini lojui jaloissani, kun katselin maisemia ja sanoin välillä puolikkaan lauseen isälle. Kassin sivutaskussa oli muutama uusi harja Haikulle, jotka olin saanut etukäteisjoulu- ja synttärilahjana ystävältäni. Niihin lukeutui yksi sianharjaksinen, yksi hevosenjouhta oleva ja yksi Magic Brush valkoisena. Niiden lisäksi olin saanut uuden, suloisen nalle Puh - yleishuovan ja kasan beigenvärisiä kumilenksuja, itselleni puolestaan sain mustat, salmiakkikuvioiset ratsastussukat. Juu ei, toivottavasti hänellä ei ole yhtä suuria odotuksia minun lahjani suhteen...
"Nienke", isä huhuili vierestäni. Auto oli tyhjäkäynnillä tallin edessä. Säpsähdin, kiitin isää ja nousin autosta kassin kanssa. Pihaa oli selkeästi suolattu, sillä selvisin talliin asti seuraamalla kapeaa, jäätöntä polkua.
"Moi, mä- MITÄH?"
Silas kääntyi minuun päin. Talli oli vuorattu joulukoristeilla, havuja roikkui hevosten karsinoiden ovenpielistä ja suuri kranssi roikkui satulahuoneen yllä. Tuijotin koristeita suu ammollani. Nielaisin ääneen, selvitin kurkkuni ja sanoin vakaalla äänellä:
"Joo, meenkin tästä hakemaan tota...tota... Haikua, joo siis, sitä, moi!"
Tai siis yritin sanoa. Paiskasin kassini kaappiin ja kiiruhdin riimunnaru kädessäni pihatolle. 
"Haaikuuuu!" 
Kuulin tamman hirnahtavan, ja kävin napsaisemassa sähköt pois päältä. Avasin paimenlangat ja kävelin ulkotallin luo. Sisällä oli valot, mutta ne olivat kiinni. Avasin Haikun karsinan salvan ja kävelin sen luo. Taputin tamman selkää ja ojensin sille porkkananpalan. Samalla kun Haiku mussutti saamaansa herkkua onnellisesti kuola lentäen, kiinnitin narun sen riimuun ja maiskautin tamman liikkeelle. Hallan askel oli reipas, se oli tainnut kyllästyä sisällä värjöttelyyn. Toppaloimi oli sentään pysynyt tamman selässä, vaikka se olikin hieman turpeen peitossa. Kolistelin tamman kanssa talliin, jossa aamutalli oli vielä vaiheessa, ja maiskautin Haikulle.Se yritti ensimmäiseksi napata Joonan kottikärryistä suullisen heinää, mutta estin sitä ja kuljetin tamman vesikarsinaan. Haiku tuijotteli ympärilleen uteliaana ja korvat pystyssä, kun laitoin sen molemmin puolin kiinni ja aloin avata loimen solkia. Mahan alta kulkevat remmit olivat aika tiukalla, ja huomasin tamman pullistavan keskittyneesti. Läpsäisin sitä lavalle ja sain remmit aukaistua. Huomasin tamman jalkojen olevan aivan ravassa. 
"Mä taatusti hommaan sulle potkupuvun tai jonkun, joka pitää kaikki liat poissa", murisin samalla, kun hinkkasin savea irti Haikun jaloista. Se nosteli kavioitaan innokkaasti, ja sain koko ajan pidellä puhdistettavaa jalkaa paikoillaan. Lopulta sain pyyhkiä hikeä otsaltani ja suoristaa selkäni, kun sain Haikun puhdistettua. Kävin hakemassa enkkuviltin, fleeceloimen sekä Haikun suitset, ja nappasimpa muutaman heppanaminkin taskuuni palkinnoksi. Laitoin ainoastaan Hallan otsatukkaan letin, sillä tällä säällä moisesta karvareuhkasta olisi lämmikettä.
 Haikun punotut ohjat pysyivät hyvin käsissä, ja sain sen talutettua kentälle saakka ilman yhtäkään riuhtaisua. Laitoin kännykkätaskuni kiinni, ponnistin hevosen selkään ja asettelin enkkuloimen niin, että se ei painanut Haikua mistään kohdasta, osin jalkojeni päälle. Lähdimme rauhallista käyntiä vähän normaalia pidemmillä ohjilla kohti pellonlaitaa. Haiku hörisi tyytyväisesti, ja minä keskityin katselemaan maisemia. Yleensä Haikulla on valtavasti energiaa ja intoa tehdä vaikka mitä, mutta nyt se vaikuttaa yllättävän rennolta. Sen ansiosta sille ei tarvitse keksiä koko ajan ajanvietettä, vaan se nautiskelee maastoreissusta yhtä lailla. Olenkin ollut yllättynyt, ettei sen vatsa mennyt sekaisin muuton vuoksi. Tai sitten se ei ole vielä tajunnutkaan paikanvaihdosta. Niin tai näin, Haiku ei kuulostanut ollenkaan niin haastavalta kuin Saara antoi minun olettaa. Haikun pää oli virkeästi pystyssä, ja sen korvat liikkuivat etsien ääntä, jota kuunnella. Otin ohjat itselleni ja tein muutaman puolipidätteen. Annoin Haikulle pohjetta ja se siirtyi raviin. Vauhti kiihtyi kuitenkin turhan paljon, ja sain tehdä paljon töitä että sain Haikun takaisin käyntiin. Tein uuden puolipidätteen ja nostin uuden ravin. Aina, kun Haiku meinasi aloittaa kaahaamisen, käänsin sen ympyrälle ja sain sen hidastamaan vauhtia. Aikani ravailtuamme istuin harjoitusraviin, tein uuden puolipidätteen ja annoin Haikulle laukka-avut. Suomenhevostamma vastasi niihin innokkaasti ja nosti laukan näyttävästi. Se keinutti aika lailla enemmän kun Rommin säälittävä niska tanassa-kiitäminen ympäri kenttää silloin joskus. Pidin kiinni paksusta harjastukosta äkkikäännöksien varalta, mutta Haiku vain laukkasi lumi pöllyten pellon laitaa. Teimme laajia kaarroksia ja vaihdoin laukankin kahteen kertaan, kunnes Haiku itse hidasti raviin ja sen kautta käyntiin. Annoin tammalle pitkät ohjat ja taputin sen höyryävää säkää. Haiku röhki tyytyväisenä kuin pikku porsas, ja nojasin eteenpäin antaakseni tammalle hevosenherkun. Haiku taivutti päätään ja nappasi sen suuhunsa tyytyväisenä. Katselin, kun jokin lintu lehahti lentoon lähempänä metsää ja seurasin sen lentoa onnellisena. 

Nuoskalumi narskui tamman kavioiden alla, kun suuntasimme takaisin tallia kohti. Terhi hirnahti iloisesti huomatessaan toverinsa kävelevän tallille johtavaa tietä pitkin, ja Haiku hirnui takaisin. Hyppäsin alas tamman selästä ja jouduin pomppimaan hetken paikoillani, sillä oikean jalan jalkapöytä tärähti kipeästi maata vasten. Haiku tuijotti minua kummeksuen. Lopulta sain jalkani kondikseen ja suuntasin Haikun kanssa vesiboksiin. Haiku oli aivan märkä litimärän, karvaan sulaneen lumen takia ja kuivasin sitä hyvin huolellisesti sekä föönillä - jota vastaan Haikulla yllättäen ei ollutkaan mitään - ja pyyhkeellä. Karvan kuivuttua harjasin suokin vielä läpikotaisin sianharjaksisella ja selvitin sen hännän.
"Haiku, sä oot ällöttävä", inahdin, kun huomasin hännän latvojen olevan täynnä kakkaa. Sain hännän suunnilleen puhtaaksi ja kävin uittamassa sukaa pesuvedessä. Takaisin tullessani Haikun riimu repsotti toisella poskella, ja se oli saanut järsittyä yhden hihnan kokonaan poikki. Tutkin vanhan riimun rippeitä epäuskoinen ilme kasvoillani.
"Silas!"
"At your service", kuulin miehen huikkaavan toimiston puolelta.
"Haikun riimu hajos, voinko käyttää Terhin riimua sen aikaa että saan tän tarhaan?"
"Joo tietty."
Nappasin punaisen riimun Terhin nimellä varustetusta koukusta ja hymähdin.
"Et ainakaan saa imagokriisiä, tää on sun värises."
Pujotin riimun tamman päähän ja kiinnitin riimunnarun. En laittanut Haikulle loimea, sillä hakisin sen sisälle vielä myöhemmin päivällä. Tarhaan päästyään Haiku kävi pikaisesti nuuskimassa Terhiä ja alkoi sitten riehua vastasataneessa lumessa. Pian hanki oli täynnä rusehtavia hevosenkeleitä.
 Ei sillä, ei loimi olisi tuossa menossa mukana pysynytkään. Palasin talliin pyöritellen Terhin riimua ja naksautin jouluradion päälle ihan muiden kiusaksi.

// mitään hyvää ei voi syntyä aamuyöllä viikon univelat niskassa, nyt sitten tiedetään sekin.